Verenpisarat kuuluu myös min suosikki kasveihin. Hurahdin niihin kolmisen vuotta sitten, kun niistä oli juttua jossakin puutarhalehdessä. Tokihan ne tuttuja oli, mutta en vaan ollu mitenkää tykästyny moisiin "mummokukkiin". Mutta sitten näin sen valtavan rungollisen verenpisaran ja luin, että niiden talvehditus on helppoa. Ja siinnä se taas tuli, täydellinen hurahdus! 

Ekan verenpisaran sain HerraMieheltä kihlajaislahjaksi. Ja sinä kesänä tuli sitten hommattua aika monta muutakin verenpisaraa. Mutta talvesta selvisi vain tämä rungollinen, lahja yksilö. Kovasti se on kolmen vuoden aikana kasvanut :

 

Toisen rungollisen ostin viime vuonna poistomyynnistä, kun hää oli jo kukintansa kukkinu. Ja tänä vuonna taas hankin uuden. Jostain syystä törmään poistoina aina vain näihin saman värisiin. Puna-valkoista himoitsisin, ehkä vielä siihenkin joskus törmään. 

Viime talven hyö viettivät maakellarissa, joka on vähän turhan kostea. Mutta selvisivät!  Keväällä leikkaan ihan tapeiks ja näyttäävätkin melko surkeilta kesän alussa, mutta kyllä ne äkkiä tuuheentuvat:

 

 

Tästä vähän epäilin, että mitä siit tulee, mutta eipä siitä enään huomaa, että on joskus ollut vähän reppana:

 

 

 

Tässä muita tämän kesän verenpisaroita. Toivon mukaan selviäisivät talvesta. Jostain syystä nämä rungolliset on ollut helpompi saada selviämään talven yli. Mutta katsotaan ensi keväänä, olenko vielä samaa mieltä ;) Monet ostin kesäkukkien poistomyynnistä. Silloin tekee kyllä ihanan edullisia löytöjä ;)

 

 

 

 

 

 

Tänä kesänä hyö on lannoituksen saanu pelkästä hevonpeestä. Syksymmällä sitten annan syyslannotetta ja kuivahtamisen jälkeen leikkaan ja vien ruukkuineen kellariin odottamaan uutta kevättä. Mut onneks se ei oo vielä ajankohtasta!! Tuntuu, että vasta ovat päässeet parhaaseen kukintaansa, joten nautitaan siitä <3