Meillä on olkkarin yksi seinä kokonaisuudessaan ikkunaa ja sisältä katsottuna minua häiritsi näkymä; tyhjä rikkaruohoinen rinne ja epämääräisiä ruusuja, jotka rotkottivat sinne sun tänne. Kuva keväältä, jolloin näkymä tietysti on aina ankea, mutta kuvaa hyvin tilannetta.

 

Koska heti ikkunan alta alkoi rinne, niin aloin tekemään siihen "kompostikukkapenkkiä", jolla sain korotettua aluetta ilman, että multaa olisi mennyt järjettömiä määriä. Reilusti oksasilppua, haravointijätettä, sanomalehteä ja hevonpeetä kerroksittain. Sai kuukauden verran painua kasaan ennenkuin laitettiin siihen mullat. Terijoensalavien oksista tein kehikon, jottei lähde valumaan alaspäin pinta. Ei kaunistus, mutta toimii. Kunnes maatuu. Sitten tarvitsee pohtia jatkoa. Luultavasti penkin koko laajenee samalla.

 

 

Istutustyö on aina se paras osuus :D Tähän laitoin erilaisia liljoja, päivänliljoja, akileijoja, valkoista ja punaista syysleimua, kultapalloa, leimurakkautta, kurjenmiekkoja, keijunkukkia, kellukoita, jalopähkämöä, nauhusta, kuunliljoja, viiruhelppiä, syyshohdekukkaa, loistosädekukkaa, karpaattienkelloa ja salviaa. Ensi kesänä sitten näkee, mitkä selvisivät talvesta ja mitä tarvitsee jo harventaa ;) Päävärit ovat keltainen, oranssi ja punainen, lisänä kontrastia tuomassa sininen.  

 

Tyhjälle vähän näyttää ;) Mutta kuukauden kuluttua tilanne oli jo toinen. Puukin on keskeltä mystisesti kadonnut ;) Ensin meinattiin, että se saa jäädä, mutta koska sen oksat menivät katolle, todettiin, että hän voi päätyä polttopuuksi. Oli kyllä ensi alkuun melko alaston olo, kun puunoksien tuoma näkösuoja katosi :D

 

 

Rakastan kovasti päivänliljoja ja liljoja. Ihania värejä <3

 

 

Istutin myös muutamia pensaita mehtän ja tämän alueen väliin. Tuossakin on jonkinmoinen korkeus ero (ilmeisesti johtuu siitä, että ollut aiemmin peltona), joten pensasaita sopii mielestäni hyvin. Vielähän se on vähän reppanan näköinen, mutta ensi kesänä lienee jo toisenlainen. Paria erilaista purppuraheisiangervoa, keltaheisiangero ja keltakirjokanukka.

 

Ikävän hallitseva tuo ruusu oli mielestäni. Keväällä sitä leikkelinkin, mutta en näköjään tarpeeksi.

 

Lopulta päädyin siihen, että pistän kokonaan matalaksi. Eilen saatiin tähän pisteeseen. Tuntuu jotenkin hirmu isolta tuo takapiha nyt, kun sisältä sinne katsoo. Näkösuojia tarvitsee pohtia, kun tie kulkee tuossa. Tosin, ei meillä päin niin paljon liikennettä tuossa ole, jotta häiritsisi ;) Osa ruusuista saa kasvaa takaisin, mutta nyt on helpompi rajoittaa sen kasvua. Ja se mitä muuta tuohon tulee, on vielä kansiossa Pohdinta. 

 

Takapihan seinustalla Kärhö Niobe aloittelee kukintaansa. Ulottuu melkein ylös saakka ja siinnä on paljon nuppuja. Joten odotan kovasti sen loistoa!

Tänään sataa vettä vaihteeksi, joten on hyvä käydä kuvia läpi ja tehdä postauksia muutoksista :D Ulos tuskin tänään pääsee mitään tekemään. Ja kyllä; Olen sokerista! ;)